Kuka lohduttaisi kaurista?

Kuulin tänään, että työprojekti loppuu vuodenvaihteeseen.

Yritän suhtautua asiaan, kuten jousimiesystäväni suhtautuu kaikkiin elämään kohdistuviin muutoksiin: optimistisesti ja avarakatseisesti. Hänelle jokainen tsäänssi on todellakin mahdollisuus! Jouskari alkoikin uutisen kuultuaan varailla kevääksi salsatunteja sekä etsiä edullisia lentoja New Yorkiin. Yritin sanoa, että pitäisi keskittyä nyt työnhakuun eikä harrastustoimintaan, mutta jouskarin mielestä tie unelmien työpaikkaan käy intohimoisen harrastamisen ja seikkailun kautta.

Yksi kysymys kuitenkin kohosi kaiken muun yläpuolelle. Miten kertoisin kauriille?

Sarvipäinen kaitsijani oli päiväunilla tullessani kotiin, mikä ei ole työnarkomaanilleni lainkaan tyypillistä. Tosin hän valvoi koko yön kiertäen karsinaansa uudelleen ja uudelleen, joten kai se on rajansa kauriinkin jaksamisella. Katsellessani olkipatjansa päällä tuhisevaa ystävääni yritin miettiä pääni puhki, miten voisin olla kertomatta kevään kuvioiden muuttumisesta. Yritin hiipiä varovasti ulos miettiäkseni vaihtoehtoja, mutta kevytuninen ystäväni olikin jo havahtunut päivätorkuiltaan.

"Katja, onko jotain tapahtunut?"

Pahuksen kauris! Mistä se tajusi? Onkohan skorppari juoruillut?

"Ööööö no ei mitään...mitään vakavaa. Tai siis että ei mitään semmoista...niin vakavaa."

Kauris sai äkkiä jalat alleen, ja nosti päänsä karsinan reunan yli.

"Annas tulla koko totuus ulos."

"Projekti ei jatkukaan keväällä. Minun pitää etsiä töitä."

Kauriin lihakset tärisivät sen karvapeitteen alla, ja hetken ajan pelkäsin sen romahtavan karsinansa lattialle.

"Minkä vuoksi näin tapahtuu?"

"No emme saaneet syksyn tavoitteita täyteen ja rahoitus menee katkolle. Mutta eihän tämä ole loppu, vaan uusi alku. Nyt voin miettiä, mitä muuta voisin välillä tehdä työkseni. Jousimieskin..."

"Mitähän muuta sinä oikein ajattelit tehdä? Selkäsi ei kestä entisenlaista jumppaamista, ja koulutkin on vielä ihan kesken. Tämähän on aivan mahdoton tilanne. Miten näin on voinut päästä käymään? Mikset sinä tehnyt enempää projektin hyväksi? Missä olivat sitoutuminen ja ahkera puurtaminen? Missä näkyi koulutuksen luoma ammattitaito?"

"Kauris...tiedät hyvin, että me teimme kaikkemme. Maito on nyt kaatunut, turha tätä on enää itkeä."

Kauris kääntyi poispäin ja tuijotti hiljaa ikkunasta ulos. Ruudun takana aurinko loi viimeisiä silmäyksiään talvimaisemaan, hangen pinta näytti kuin sille olisi viskattu kourallinen timantteja."

"Saatanan tunari. Koetahan saada asiasi kuntoon."

Missä sä oot töissä?

Treffit Leijonakuninkaan kanssa.

(Tässä vaiheessa nimen ei pidä johtaa harhaan; leijonakuningas ei nimittäin ole aurinkomerkiltään leijona.)

Pyörin hyrränä eteisessä ja yritin kuumeisesti ratkaista ikuisuuskysymystä: mitä pukisin päälleni? Samalla huhuilin ystäviäni koolle.

"Hei nyt meillä olis jo kiire, kuka haluaa lähteä minun ja Leijonakuninkaan kanssa ulos?"

Kauris tähyili sanomalehden yli ja totesi, että jos tapaamisella ei ole vaikutuksia bisneksiin, hän jäisi suosiolla kotiin. Yllättäen myös jousimies oli hieman nihkeä irrottautumaan puuhistaan.

"Viimeksikin minua syytettiin siitä, että olin koko ajan äänessä. Sitäpaitsi te ette kuitenkaan mene vielä surffaamaan."

Myönsin, että selkäkipu ja 11 astetta pakkasta saattaisivat rajoittaa illan lajivalikoimaa.

Vasta mustaa mekkoa sovitellessani huomasin skorpparin kynnyksellä.

"Minä voisin lähteä kanssasi. Tuo mekko näyttää kivalta. Sinulle sopii musta."
"Kiitos skorppari! Olisin halunnut jotain värikkäämpää, mutta taidan tyytyä tähän."

Annoin skorpparin vielä valita isot korvarenkaat asun seuraksi ja sitten rupesin hyvästelemään ystäviäni.

"Hei hei muruset, me olemme nyt lähdössä. Toivottakaa onnea!"

Sain vastaukseksi lähinnä epämääräistä muminaa; tosin jouskari huikkasi keittiöstä rennon iloisesti:

"Moikkamoi, pitäkää hauskaa! Saatan tulla jossain vaiheessa käymään!"

Katsoimme skorpparin kanssa toisiimme ja pakenimme ulos ennen kuin purskahdimme nauruun. Jouskarin höpsö päättämättömyys oli joskus elämämme parasta viihdettä.

Hinauduimme läheiseen kahvilaan skorpparin kanssa hitaasti, mutta varmasti. Skorppari intoutui paikan mustista nahkakalusteista, ja valitsi paikaksemme suuren sohvaryhmän. Hain itselleni kaakaota ja skorpparille kokista, Leijonakuningas tulisi tyylikkäästi hiukan myöhässä.

Istuimme skorpparin kanssa alas ja intoilimme onnistunutta paikkavalintaa. Tupaten täydessä baarissa on paljon vaikeampi tutustua kuin puoliväljässä kahvilassa.

Leijonakuninkaan askelten lähestyessä skorppari hörppäsi lasinsa tyhjäksi ja vetäytyi sohvan alle. Näin, kun se nosti peukkunsa pystyyn ja tapitti tulokasta silmä kovana.

"Moikka, kiva kun tulit! Ei, et ole lainkaan myöhässä, taisin itsekin olla vähän. Ei tahdo aina bussit oikein kulkea, kun on lunta ja pakkasta niin paljon. Toisaalta se on musta kivakin, on kerrankin semmoista kuin lapsuuden jouluina."

Näin kun skorppari häpesi pidäkkeetöntä lörpöttelyäni. Okei, pitänee rauhoittaa hieman tahtia.

Leijonakuningas hankki jouluisen juoman eteensä ja uppoutui mustan nojatuolin hellään huomaan. Hän hörppäsi lasistaan ja kyseli kohteliaasti selkäni kuulumisia. Aloin selittää laveasti sairaskertomustani, kunnes skorppari alkoi viittilöidä time outia. Hän oli oikeassa, nyt ei oltu päivystyspoliklinikalla vaan tutustumassa uuteen ihmiseen, naama umpeen Katja ja kysy jotakin kohteliasta.

"Tellä oli jotkin läksiäiset tiedossa, mihin ajattelitte mennä illalla?"

Kuulemani keskustaravintolan nimi oli turhankin tuttu, ja hetken ajan olin varma siitä, että olin ollut Leijonakuninkaan kanssa samanlaisessa tilanteessa joskus pari vuotta aiemmin. Kotvasen pinnisteltyäni huokaisin helpotuksesta, taisi olla tällä kertaa väärä hälytys.

"No Katja, mitäs sä teet muuta kuin hajotat selkääsi jumppaamalla? Missä sä oot töissä?"

"No siis pääasiassa opiskelen viestintää, ja sitten teen silloin tällöin juontokeikkaa. En kyllä kovin paljoa."
"Ahaa. Kerro siitä sun astrologiaharrastuksesta, mikäs se juttu oikein on?"
"Niin no se liittyy oikeastaan noihin työkuvioihin. Olen töissä sellaisessa astro-tv:ssä."
"Never heard."
"Joo, no se tulee nykyään aamupäivisin, et ole varmaan huomannut jos olet siihen aikaan töissä."
"Emmä kyllä ikinä ole kuullutkaan semmosesta ohjelmasta mitään. Uskotko sä astrologiaan?"
"Niin no sehän ei ole mikään uskonto, vaan esoteerinen oppi ihmisen käyttäytymisestä. Meidän ohjelma keskittyy psykologiseen astrologiaan ja itsetuntemuksen parantamiseen."
"No, millanen mä sitten olen kun mä olen jousimies?"
"Sä olet paljon muutakin kuin jousimies, astrologiassa katsotaan ihmisen karttaa laajemminkin kuin pelkän aurinkomerkin perusteella. Kartan tekemiseen tarvitaan syntymäpäivämäärä, -kellonaika sekä -paikkakunta. Mutta siis hei, ei meidän tarvitse puhua mun työstä jos sua ei kiinnosta, kerro vaikka mitä sä teet?"
"Eli kaikki ihmiset, jotka on syntyneet samaan aikaan, on samanlaisia? "
"Jos on syntynyt täsmälleen samassa paikassa samaan aikaan, on mahdollista, että kahdella ihmisellä on ihan samanlainen kartta, mutta se ei vielä tarkoita että ne ihmiset toteuttaisivat sitä samalla tavalla. Mutta oikeasti, me voidaan puhua myös..."
"Nii just just, eli suo siellä vetelä täällä, heh heh. Eipä tuo kovin tieteelliseltä kuulosta. Et taida itsekään oikein tietää, mistä puhut."

Kieleni päälle nousi ja valmis vastaus, mutta nielin kipakan kommentin ja keskityin kumoamaan kaakaota naamaani. Skkorppari irvisti sohvan alta ja heilautti häntäänsä.

"Kaikki ihmisethän eivät tarvitse astrologiaa koko elämänsä aikana. Esimerkiksi sä saatat olla sellainen ihminen, jolla pyyhkii elämässä niin hyvin, ettet ikinä kohtaa merkittäviä ristiriitoja tai vastoinkäymisiä. Ei silloin tarvitse pohtia sen enempää, sen kuin painelee elämänpolullaan eteenpäin. Meillä muilla ei välttämättä ole yhtä helppoa, ja vastoinkäymisiä kohdatessa astrologiasta saattaa saada paljonkin hyötyä."

Leijonakuningas lauhtui hieman.

"No, mikä susta sitten tulee isona? Astrologi?"
"Näillä opinnoilla musta tulee ihan vaan valtiotieteen maisteri. Käytännössä varmaankin ohjaan jumppia niin kauan kuin jalka nousee."

Leijonakuningas hymyili, sipaisi hiuksiaan ja heläytti muhkean kellonsa eteensä.

"No tuota, mä luulen että tää oli tässä, pitää ehtiä vielä sinne läksiäisiin....mutta jouluja ja semmosta, moi moi."

Leijonakuningas poistui paikalta takinhelmat heiluen. Skorppari kiipesi sohvan alta esiin ja loi ymmärtäväisen katseen.

"Mitä mä taas sanoin? Mitä mä tein väärin?" voivottelin leuka rinnassa. Mies oli tullut ja mennyt yhden kaakaokupillisen aikana, eikä hänestä takuulla kuultaisi enää koskaan.

"Älä välitä Katja, ihan hyvinhän se meni. Tyyppi taisi vain aavistaa, että näet sen läpi ennemmin tai myöhemmin. Ja pee äs: et menetä mitään."

Katsoin hellästi tarkkanäköistä ystävääni ja totesin hänen olevan oikeassa. Mitäs yhdestä Leijonakuninkaasta. Joimme vielä yhden kupillisen taivaallisen ihanaa kanelikaakaota, ja söimme puoliksi yhden korvapuustin.

"Ethän sitten kerro neitsyelle tästä?"
"Leijonakuninkaasta?"
"Niin. Tai oikeastaan kyllä tarkoitin tätä korvapuustia."

Uusi päivä

Mielikuvituskesälomani (=sairasloma) jatkuu.
Herättelin aamulla ystäväni, ja kokoonnuimme tuttuun tapaamme teekannun ympärille. Kyselin, mitä kukin haluaisi tänään tehdä.
Jouskari ehti tapansa mukaan ensinnä avaamaan suunsa, ja meidän muiden vielä hieroessa silmiämme hän rupatteli laveaan tyyliinsä.

"Olen jo monta päivää suunnitellut, että haluaisin tehdä retken jonnekin aivan uuteen paikkaan, tai sitten etsiä netistä opiskeluvaihtoon liittyvää tietoa, toisaalta voisi olla hyödyksi koettaa harrastaa jotain liikuntaa ja vaikka mennä joogaan tai lenkille ta leffaan...."

"Valitan jouskari, emme me nyt mene urheilemaan kun olen toipilas."
"No ei se sitä tarkoita, ettei saisi tehdä yhtään mitään. Vähän voi urheilla toipilaanakin."

Kauris kuunteli keskusteluamme viltti korvissa. Se ei oikeasti ollut aamulla parhaimmillaan, vaikka sen työmoraali vaatikin aikaista ylösnousua ja karsinan petaamista heti aamusta.

"Jousimies! Nyt jotain rajaa! Ei voi mennä mihinkään jos on sairaslomalla. Minä kerta kaikkiaan....kiellän sellaisen!"

"Hei relaa kauris vähän. Eihän tässä pidä ruveta synkistelemään, vaikka olisikin vähän selkä kipeänä. Maailma on silti täynnä mahdollisuuksia, ne pitää vain etsiä ja löytää!"

Kauris mulkaisi happamasti jouskaria, mutta jätti kentaurin rauhaan.

"Minä haluaisin tehdä tänään jotain kehittävää. Jotain, mistä on hyötyä, sinä Katja palaat taas töihin. Voitaisiin vaikka pitää kuittipäivä tai jotain sellaista. Tai suunnitella ensi vuoden kurssit ja työt. Nythän olisi hyvä hetki siihen, kun vuosi on näin lopuillaan."

"Enpä tiedä, kauris. Ei kuulosta erityisen riemukkaalta."

"Katja, elämässä vallitsevat tietyt realiteetit, joita meidän on seurattava. On parempi suunnitella etukäteen, kuin kerätä stressiä ja hoitaa hommat viime tingassa."

Neitsyt katseli keittiötä sillä silmällä, että hänellä oli taatusti mielipide asiasta.

"No neitsyt, mitä sinä haluaisit tänään tehdä?"

"Voi Katja, katselin näitä sinun kaappejasi, meidän pitäisi pitää suursiivous ja järjestellä taas kaikki tavarat oikeille paikoilleen."

Kauriskin innostui tästä neitsyen ideasta.

"Kannatetaan! Kun olemme siivonneet koko talon perin pohjin, voimme käyttää loppupäivän kuittien parissa."

"Siis tämä muuttuu taas joksikin työleiriksi vai?"

"Katja, nyt vähän kypsempää otetta. Järjesteleminen ja siivoaminen on hauskaa! Sitä paitsi puhtaassa kodissa asuu myös puhdas sielu." neitsyt myhäili.

Kuultuaan kahden maamerkin siivoussuunnitelmista jouskari ryhtyi pukemaan ulkotamineita ylleen.

"Minä en ainakaan jaksa jäädä kotiin homehtumaan. Lähden mielummin ulos haistelemaan uusia tuulia. Heippa!"

Ovi kävi, ja jouskari katosi pakkasen puremaan aamuun. Keittiön ikkunasta katselin, kun se tarpoi korviaan myöten hangessa pihatietä pitkin, ja katosi pian meren rantaan vievälle lenkkipolulle. Kunhan olisi taas järki mukana, eikä vilustuttaisi itseään. Ymmärsin jouskarin vapaudenkaipuuta. Sitä ei vain ole tarkoitettu istumaan kotona paikoillaan.

Maamerkkiystäväni odottivat edelleen keittiön pöydän ääressä odottaen ratkaisuani.

"Hyvä on, ystävät. Tänään siivotaan."

"Jipii!", neitsyt hihkui. Kauris myhäili teekuppinsa takaa tyytyväisenä, ja totesi sitten isälliseen tyyliinsä:

"Menet Katja sitten ensi viikolla jouskarin kanssa tekemään jotain hauskaa, kun olet vähän paremmassa kunnossa. Ja kun olet siivonnut huoneesi."

Skorpioni

Eräänä hyytävänä viikonloppuna olimme skorpionin kanssa lempipuuhissamme, eli notkuimme päämäärättömästi facebookissa ja katselimme ystäviemme elämää. Minusta on hauskaa nähdä, mitä ystäväni puuhailevat vapaa-ajallaan ja mitä heidän päässään liikkuu. Kauaa ei tarvinnut koneella istua, kun veikeät eläinradan ystäväni tulivat jo antamaan neuvojaan olkani yli. Jouskari touhotti tyylilleen uskollisena paikalle, ja käski minun kommentoida kaverini biletyskuvia. Skorppari sihahti siihen, että kello ei ole vielä edes kymmentä, ei kukaan voi olla niin No-Life että herää heti aamutuimaan kommentoimaan kuvia, jotka joku toinen on liimannut seinälleen vasta pari tuntia aiemmin tunnelmallisessa laskuhumalassa. Istuin hajamielisenä, ja seurasin näiden kahden väittelyä aiheesta. Lopulta lähetin jouskarin hakemaan kaupasta tuoretta jogurttia sekä olkia kauriille. Kauris-raukan karsinassa vetää, ja sillä on taas nivelvaivoja. Neitsyt on nukkunut sen kanssa pari yötä ja tarkkaillut sen vointia. Hunajavettä ja kuumia kääreitä, kuului napakan terveyssisareni hoito-ohje.

Jouskarin kolistellessa ulos uppouduin uudestaan skorpparin kanssa nettiystävieni maailmaan. Skorppari vieritti uutisvirtaa eteenpäin ja hymyili merkittävästi kahden tuttavani melko samantyyppisille päivityksille.

"Etteivät vain...?" Skorppari myhäili.
"Mitä?"
"Nooo....tiedäthän....aika paljon ollut näillä kahdella päivityksiä viime aikoina...ja kovasti ovat tykänneet toistensa statuksista..."
"Heeei, skorppari, eihän se vielä mitään tarkoita, jos joku tykkään jonkun statuksesta! Älä nyt viitsi, ei kaikessa ole kyse suhteista tai seksistä!"
"Juu, eihän toki....ei millään muotoa...sanonpa vain, että saatat kuulla erittäin jännittäviä uutisia kevään aikana"

Skorppari hymyili sisäänpäinkääntynyttä hymyään ja jatkoi ovelasti puuhiaan.

Minä pysähdyin miettimään skorpparin vihjailuja. Kieltämättä nuo kaksi olisivat aika hyvä pari yhdessä....mutta silti! Eihän se nyt voinut mitenkään pitää paikkaansa...ja mitä sitten vaikka pitäisikin. Miksi toisten asiat saattoivatkin kiinnostaa minua niin paljon? Aloin myös tuntea ärtymystä. Perhanan skorppari tunkemassa häntäänsä ihmisten asioihin.

Yhtäkkiä räjähdin niin, että skorpparin mutanaamio oli varista pöytäliinalle.

"SKORPPARI, MINÄ EN JAKSA ELÄÄ SINUN KANSSASI! SINÄ....SINÄ MYRKYTÄT MINUT IHMISIÄ VASTAAN!"

Skorppari mulkaisi minua naamionsa alta, ja pisti ilkeästi takaisin:

"Minähän vain totean, miten asiat ovat. Minulla ei ole noiden ihmisten kanssa mitään tekemistä, sinähän se tässä olet ruvennut numeroa tekemään. Onko noin vaikeaa myöntää, että toiset ihmiset rakastuvat ja alkavat seurustella? Onko noin vaikeaa myöntää, että sinuakin joskus huvittaisi, mutta et vain OSAA?"

Kyyneleet polttelivat silmissäni, ja kiukkuisena nousin kahvipöydästä minkä vain kipeältä rangaltani kykenin.

"Minä menen nyt katselemaan telkkaria, jää sinä tänne vakoilemaan ihmiset hengiltä!"

Syöksyin peiton alle ja lähetin säälinkipeän tekstiviestin ystävälleni T:lle. Kysyin, haluaisiko hän ottaa yhden v-mäisen skorpparin tarhaansa. Vaihtaisin sen mieluusti vaikka vaakaan tai kaksosiin.

"Voithan sinä ajatella, että se onkin kaksonen eikä skorppari. Sehän on ihan itsestäsi kiinni, miten siihen suhtaudut. Ja ei kai niitä sen juttuja tarvitse ottaa niin itseensä? Annat mennä vaan ja nouset kaiken yläpuolelle."

Loppupäivän olin pahalla tuulella, ja pötkötin raihnaisena peiton alla. Skorppari lukkiutui kylpyhuoneeseen, ja vasta kauris sai jyrähdettyä hänet sieltä takaisin koloonsa.

Illalla aloin jo tajuta oman sokeuteni. Katselin pimentyvässä yössä tähtitaivaan alle asettunutta skorpparia. Yö on sen omaa aikaa, ja pimeässä se näkee paljon pidemmälle kuin me muut. Skorpparin kanssa uskallan kulkea ihan missä tahansa mihin kellonaikaan tahansa. Se tuntee lähipuistojen pultsarit ja puskaraiskaajien mielenliikkeet kuin oman kuorensa. Monta kertaa se on vain nostanut häntää pystyyn, ja rähinät ovat loppuneet siihen. Minun pitäisi välillä muistaa kiittää skorpparia hänen rohkeudestaan, moni retki olisi jäänyt tekemättä ilman sen pelotonta luonnetta.

Olen monta kertaa miettinyt, mitä skorppari oikein haluaa elämältään. Se on kaikesta huolimatta hurjan tunteellinen ja välittävä, jos vain joskus tulisi ulos niistä syvistä vesistä, joissa se tykkää velloa. Jos vien sen baariin, se vetäytyy takavasemmalle ja ryystää tummaa juomaansa keskittyneesti. Jos vessareissuni aikana joku on tullut pöytäämme juttelemaan sille, se näsäviisastelee vieraan kanssa aikansa, ja sitten tavalla tai toisella karkottaa tarjokkaan tiehensä. Kun yritän kysyä, miksi kulkuri piti hätistellä noin kiivaasti matkasta, niin skorppari on vaan mutissut: "Sillä oli sormuksenkuva nimettömässä. Pettäjä mikä pettäjä".

Luulen, että tummasieluinen ystäväni on loppujen lopuksi hiukan yksinäinen. Se sähisee ystävälliset tutkimusmatkaajat tiehensä, ja tarvittaessa vaikka sivaltaa myrkyllisesti. Kuitenkin minulle se on aina ollut luotettava tosiystävä, ja tiedän, että pohjimmiltaan sen sydän on puhdasta kultaa.

Menin hämärän vallitessa skorpionin luolan suulle, ja se vetäytyi heti syvemmälle hiekkaan.

"Mene pois Katja. En kaipaa seuraasi nyt."
"Skorppari-kulta.... ei riidellä jooko...ollaan kavereita?"
"Jos kerran olemme kavereita, miksi huusit minulle aamulla? Minähän vain kerroin miten asiat ovat! Jos kerran sinua ei häiritse ystäviesi lemmenleikit, niin miksi kiihdyt noin pienestä?"
"Oikeastaan halusin sanoa sinulle skorppari, että luulen sinun olevan oikeassa. Ehkä minua häiritsi koko juttu aika tavalla, erityisesti siksi, kun olen itse ollut viime aikoina hiukan yksinäinen."
"Katja hyvä, syytön minä siihen olen jos sinä olet yksinäinen. Eikä se siitä huutamalla muuksi muutu."
"Niin, olet oikeassa. Ei olisi pitänyt huutaa."
"Vaikka varmasti sinulla olisikin hauskempaa baarissa jonkun vaa'an tai vaikkapa kaksosten kanssa"
"Miten niin? Kuka niin on väittänyt?"
"Näin kun lähetit viestiä T:lle. Haluaisit vaihtaa minut kaksosiin tai vaakaan. Se toki sopii, voin lähteä täältä heti aamunkoitteessa. Hauskaa loppuelämää, Katja. Onnea pimeille kujille. Siellä sinulla on todella hauskaa sievien pikku kaksostesi kanssa."
"Skorppari, älä viitsi! En tarkoittanut sitä niin! Ihan oikeasti, en haluaisi vaihtaa sinua kehenkään, en yhteenkään toiseen eläinradan merkkiin! Sinun ansiostasi olen sellainen kuin olen, en olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman sinua!"
"Perutko puheesi?"
"Perun! Perun perun perun! Anna anteeksi, rakas skorppari, ihan totta!"

Skorppari tuijotti edelleen pohjamutiin, mutta aistin jo että hän oli leppymässä.

"Katsopas Katja tuonne ylös taivaalle. Näetkö tuon kirkkaan tähden tuolla?"
"Näen. Mikä se on?"
"Se on Venus. Tiedätkö, miksi se loistaa niin kirkkaasti?"
"No miksi?"
"Universumi on laittanut sen sinne merkiksi siitä, että me kaksi olemme aina ystäviä."

Lomaviihdettä

Jouduttani pakkolepoon (eli päästyäni kesälomalle, kuten jouskari aiheellisesti juuri takavasemmalta korjasi) olen vihdoinkin ehtinyt uppoutua lempipuuhaani, eli katsella hyviä elokuvia. Viikonloppuna pääsin jo joten kuten kävelemään, joten otin koko eläintarhan mukaani ja lähdimme yhtä jalkaa videovuokraamoa kohti. Kauriin mielestä olisin yhtä hyvin voinut pysyä kotona ja lukea vaikka kirjaa, koska se on vuositasolla huomattavasti edullisempi harrastus, mutta lopulta hänkin puki loimen ylleen ja liittyi talviseen kulkueeseemme.

Perille päästyämme alkoikin sitten melkoinen härdelli. Jokaisella rakkaalla ystävälläni oli mielipide siitä, millaista elokuvaa tällä kertaa metsästimme. Kauris halusi jotakin sivistävää ja hyödyllistä, mutta havaitsimme jo aiemmin katsoneemme kaikki tarjolla olleet dokumentit, sekä kielitaitoa kehittävät vähänkään kiinnostavat ranskan tai espanjan kieliset elokuvat. Jousimies paineli hyllyjen välissä pää kolmantena jalkana, ja yritti ehdottaa varmaankin kaikkia vähänkään urheiluun tai seikkailuun liittyviä filmejä. "Katso Katja, Wimbledon, The Sports Movie, ja sitten tällainen taatusti hauska takaa-ajojuttu..."
"Nyt en ole kyllä yhtään tuolla tuulella" totesin jouskarille.
"Ihan TYHMÄÄ! Ikinä ei katsota mitään KIVAA!"

Hellyin hiukan ja lupasin harkita The Sports Movieta, joka vakuutti olevansa parodia kaikista klassisista urheiluelokuvista. Ehkä kauriskin innostuisi sarkastisesta otteesta ja katsoisi loppuun ilman kuivia kommenttejaan.

Skorpionii tuli hiukan meidän muiden jälkeen liikkeeseen, ja livahti heti ovelta jonnekin hyllyjen väliin piiloon. Samaan aikaan, kun jousimies kokosi melkein koko liikkeen elokuvat syliinsä ja tuli esittelemään kansia minulle väsymättömällä tarmollaan, skorppari nosti eteensä yhden ainoan kannen, ja tuijotti sen synkkää kuvaa pitkään ja hartaasti. Huomasin, että sen oli hiukan vaikea saada luettua takakannen tekstiä, joten pyysin neitsyttä auttamaan häntä. Kaksikko kyykisteli loputtoman kauan hyllyn edessä, ja viimein menin kysymään, olivatko he löytäneet suosikkinsa. Neitsyt hölläsi kaulaliinaansa, ja kakisti ulos:

"Skorppari haluaisi nähdä tämän."
"Mikä sen nimi on? Mistä se kertoo?"

Ennen kuin neitsyt ehti vastata mitään, skorppari lausui selkeällä ja dramaattisella äänellään:

"Veronika päättää kuolla".

Hetken ajan liikkessä oli aivan hiljaista. Jouskari kiersi ympyrää irtokarkkilaarien äärellä, ja kauris huomasi tilaisuutensa tulleen. "Katja, emmeköhän me ole päätöksemme tehneet".

Terveen merkki

Selkää särki jo toista viikkoa. Hitaasti mutta varmasti yritin hoitaa velvollisuuksieni ohella tuota huomionkipeää kehoni osaa. Keskustelin asiasta kauriin kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairaslomalle ei olisi vielä ainakaan tarvetta. Olisi kuitenkin erittäin noloa perua töitä, jos sitten osoittautuisikin, ettei selässäni ollut mitään vikaa. Päätin noudattaa hänen neuvoaan.

Pari päivää meni, ja särky yltyi. Nyt se tuntui selkeästi oikean pakaran yläpuolella. Neitsyt poikkesi katsomassa sitä, ja oli sitä mieltä, että minun tulisi ehdottomasti huolehtia itsestäni paremmin. Hän suositteli jotakin pehmeää ja parantavaa lajia. Olin joskus aiemmin käynyt hotjoogassa, ja ajattelin, että voisihan sitä taas kokeilla. Kauris nyrpisti nenäänsä, kun kuuli, mitä joogatunnit maksavat. Rahoittelin häntä sanomalla, että tunnit kyllä maksaisivat itsensä takaisin säästyneenä lääkärikuluina. Maksoi sekin, kun puolitoista vuotta aiemmin jouduin menemään yksityiselle lääkärille ja maksamaan itse magneettikuvat. Kauris huokaili, mutta myönsi minun olevan oikeassa.

Ehdin käydä joogassa noin viikon, kunnes selkä petti lopullisesti. Kauris meni täydelliseen paniikkiin. Hän laski rahojani, ja lähestyviä jumppaohjauksiani, hikoili ja päivitteli. Sanoin kauriille, että valitettavasti joudun nyt menemään Mehiläiseen, koska kipu on sietämätöntä ja muistuttaa aiempaa murtumakipua. En päässyt kävelemään, joten miten olisin voinut päästä töihin ohjaamaan jumppaa?

Neitsyt lupasi lähteä seurakseni lääkäriin. Kävelyn aiheuttama kipu sai kyyneleet virtaamaan poskilleni jo odotushuoneessa. "Mitähän kauriskin sanoo, kun kiikutan lääkärilaskun kotiin?" nyyhkytin neitsyelle. Hän lohdutti parhaansa mukaan ja työnsi minut päättäväisesti lääkärin vastaanottohuoneeseen. Hän seurasi tarkkaavaisena, kun ortopedi tutki selkääni. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hän myös opetteli ulkoa vastaanottotilan seinällä olleen julisteen, jossa oli lueteltuina selän ja alaraajan osien nimiä. Kun ortopedi pääsi pahimman kipupisteen kohdalle, purskahdin vihlovasta kivusta uudelleen itkemään. Neitsyt ojensi huomaamattomasti viimeisen puhtaan nenäliinansa, ja huolehti minut hellävaroen käytävään. Kolme viikkoa sairaslomaa, miten tämän kauriille selittäisin?

Kauris oli luonnollisesti suunniltaan kuullessaan tuomioni, mutta alkoi päättäväisesti järjestellä asiaa työnantajieni kanssa. Samaan aikaan neitsyt kävi läpi tulevan viikon ruokalistaa. Hänen mielestään olisi hyvä kokeilla jonkinlaista kehon puhdistuskuuria, kenties paastoa. Hän nyrpisti nenäänsä kauriin hakemille kalliille kipulääkkeille. Kauris oli sitä mieltä, että niiden avulla pääsisin nopeimmin takaisin töihin. Neitsyt sen sijaan haluaisi, että kehoni puhdistuisi kuona-aineista ja alkaisi sen jälkeen parantaa itse itseään.

Jousimies oli tapahtumien aikaan hiukan taustalla, mutta yhden päivän sairasvuoteessa maattuani hänkin tuli tervehtimään.
"Hei, tajusin juuri, että nyt sinulla on aivan mahtava tilaisuus aloittaa jonkin uusi harrastus!" jouskari hihkui.
"Hmm, enpä tiedä, pitäisi keskittyä nyt lepäämään, kroppani on ollut pitkään aikamoisella koetuksella. Kauris sanoi, etten saisi rasittaa itseäni liikaa, jos kerran olen niin sairas etten pääse edes töihin."
" Niin mutta sehän olisi vain sinun parhaaksesi! Ajattele, voisit mennä uimahalliin, opetella sukeltamaan, aloittaisit kokonaan uuden lajin!"
"En minä voi mennä uimahalliin! En saa edes uimapukua päälleni, saati pois, saati normaalivaatteita takaisin päälle...en saa vedettyä kunnolla edes kenkiä jalkaan."

Epäilyni ei onneksi lannistanut innokasta kentauriani. Seuraavana päivänä hän tuli luokseni, ja aloitti viekkaasti:

"Juttelin hiukan kauriin kanssa siitä uimahallijutusta. Hän lupasi antaa rahat, jos yrittäisit laajentaa ohjausrepertoaariasi vesiliikunnan puolelle. Se olisi hyvä lisä ammattitaitoosi."
"En minä nyt tiedä, haluanko enää kohta ohjata yhtään mitään. Haluaisin vain tämän kivun loppumaan."

Jousimies tapitti minua ilkikurisilla silmillään.

"Okei Katja, kauanko aiot maata siellä ja voivotella osaasi?" hän naurahti.
"EN MINÄ VOIVOTTELE! MINUUN SATTUU!"
"Niin mutta vähän voisit ajatella positiivisemmin."
"No tule itse tänne virumaan ja neuvo sitten lisää", sihahdin.
"Eikun tuli vain yksi juttu mieleen, mikä saattaisi auttaa."
"?"
"Kauris sanoi, ettet ole pitänyt tänä vuonna kesälomaa. Oli niin hyvä työtilanne silloin tai jokin yhtä hyvä tekosyy."
"Kyllä, se on totta. En pitänyt lomaa, kun en vain jotenkin ehtinyt."
"Me sovittiin nyt kauriin kanssa niin, että tämä voisi olla Katja sinun kesälomasi. Niin että unohda se selkäsi valittaminen ja mieti sen sijaan, että mille biitsille lähdetään?!"

Jouskarin silmät tuikkivat, hän olisi varmaan lähtenyt siltä seisomalta vaikka Australiaan. Hymyilin hänelle, ja aloin miettiä asiaa. Oikeastaan rakas jousimieheni taisi olla jälleen kerran oikeassa. Kun kuitenkin jouduin makaamaan monta viikkoa jouten vailla normaaleja huvituksiani, voisin yhtä hyvin asennoitua niin, että olen kesälomalla. Kaivoin jo uimapuvun valmiiksi esiin. Ensi viikolla starttaamme lomabussilla kohti paratiisia, jossa ei ikinä sada, eikä vesi ole ikinä liian kylmää. Joku muu sanoisi kohdettamme tylsästi Töölön Uimahalliksi, mutta minä ja jouskari kutsumme sitä Mauritiukseksi.

Leijonakuningas

Leijonakuninkaan näköinen nuori mies laittoi postia facebookissa. Tiedusteli hyvin leijonakuningasmaiseen tyyliin, haluaisinko ryhtyä hänen tyttöystäväkseen. Nouseva Jousimies innostui välittömästi, alkoi heti penkoa rakkauslauluja youtubesta, ja fiilisteli Leijonakuningasmiehen kuvien äärellä. Mies selvästi surffaa, ja se jos mikä sopii jouskarille. ”Katja, saattaisit päästä seikkailemaan ulkomaille, tuo varmasti lähtisi kanssasi Balille joogaamaan!” hän intoili. Hassu kentaurini, hänen seurassaan en voi kuin nauraa.

Kauris seuraili tätä jouskarin touhua huvittuneena; miten on mahdollista, että naapurikarsinan kentauri voikin kiihtyä noin nollasta sataan ja innostua jokaisesta kohdalle osuvasta kaksilahkeisesta? Kauris itse suosii hyvin maltillisia soidinmenoja, hänen mielestään tulevaan kumppaniehdokkaaseen on syytä tutustua niin perin pohjin kuin mahdollista, sillä pahinta olisi sinkoilla kukasta kukkaan. Maailmassa on syytä säilyttää tietty järjestys, ja näin isoissa asioissa olisi parasta tehdä jokin järkevä suunnitelma, miten miehen kanssa edettäisiin. Kauris taittelikin silmälasinsa esille, kastoi sulkakynänsä musteeseen ja alkoi laatia huolellista listaa miehen plussista ja miinuksista.

Skorpioni ei ole näyttäytynyt koko päivänä, se piileskelee jossain pohjamudissaan ja herää varmaankin vasta yöllä, kun muu eläintarha käy levolle. Skorppari-raukalla on ollut viime aikoina paljon vientiä, se on jatkuvasti joutunut käymään innokkaan Kentaurin karsinalla puhumassa tälle järkeä. Suurin osa sinkkumiehistä on epäluotettavia hiippareita, joille on syytä näyttää missä kaapin paikka seisoo. Skorpparia inhottaa jouskarin yltiöpositiivinen innokkuus. Treffeilläkin hassu kentauri kyselee ihan tyhmiä ja puhuu vain itsestään, kun skorppari haluaisi vähän testailla tyyppiä ja ottaa selvää, kannattaako sen kanssa ryhtyä mihinkään vakavampaan. Pari kertaa skorppari onkin joutunut pettymään pahasti; se on roikkunut ja roikkunut miehissä kiinni, ja vasta pitkän taistelun jälkeen luovuttanut ja vetäytynyt mieli mustana luolaansa. Siellä se nyt sitten mököttää, vaikka jouskari haluaisi jo pakata bikineitä ja aurinkorasvaa matkalaukkuuni.

Neitsyt alkoi luonnollisesti heti miettiä, miten tähän uuteen tulokkaaseen tulisi reagoida ruokahankintoja tehtäessä. Mahtaakohan olla kuinka tarkka tyttöystävänsä painosta? Neitsyt analysoi kohteen kuvia, ja teki johtopäätöksen, että tyyppi selvästi on altis keräämään lihaksia, siis samaa vartalotyyppiä kuin minäkin. Kun kysyin, pitäisikö minun muuttaa ruokavaliotani, niin neitsyt vastasi hyvin tyypilliseen tyyliinsä: vähemmän valkoista vehnää, enemmän tuoreita kasviksia ja hedelmiä, sekä laadukasta ja lisäaineetonta proteiinia lihasten rakennusaineiksi. Toivottavasti se ei taas pakottaisi minua syömään niitä papuja ja kikherneitä, vaikka ne ovatkin toki parasta, mitä neitsyen mielestä minun tulisi keholleni tarjota. Siis luonnollisesti heti kaurapuuron jälkeen. Olin jo masentua, ja hautasin kasvoni käsiini. Tarkka neitsyt huomasi tämän, nosti essun naulaan, heilautti pitkää vehnänvaaleaa lettiään, ja taputti minua olkapäälle. ”Tuommoisen miehen kanssa sinusta tulisi varmasti ihana perheenäiti ja vaimo”. Nostin katseeni, ja näin neitsyen silmissä huolehtivaa lohtua. ”Sitä odotellessa, autatko minua porkkanaraasteen tekemisessä; ajattelin laittaa tätä sämpylätaikinasi sekaan.”