Selkää särki jo toista viikkoa. Hitaasti mutta varmasti yritin hoitaa velvollisuuksieni ohella tuota huomionkipeää kehoni osaa. Keskustelin asiasta kauriin kanssa, joka oli sitä mieltä, että sairaslomalle ei olisi vielä ainakaan tarvetta. Olisi kuitenkin erittäin noloa perua töitä, jos sitten osoittautuisikin, ettei selässäni ollut mitään vikaa. Päätin noudattaa hänen neuvoaan.
Pari päivää meni, ja särky yltyi. Nyt se tuntui selkeästi oikean pakaran yläpuolella. Neitsyt poikkesi katsomassa sitä, ja oli sitä mieltä, että minun tulisi ehdottomasti huolehtia itsestäni paremmin. Hän suositteli jotakin pehmeää ja parantavaa lajia. Olin joskus aiemmin käynyt hotjoogassa, ja ajattelin, että voisihan sitä taas kokeilla. Kauris nyrpisti nenäänsä, kun kuuli, mitä joogatunnit maksavat. Rahoittelin häntä sanomalla, että tunnit kyllä maksaisivat itsensä takaisin säästyneenä lääkärikuluina. Maksoi sekin, kun puolitoista vuotta aiemmin jouduin menemään yksityiselle lääkärille ja maksamaan itse magneettikuvat. Kauris huokaili, mutta myönsi minun olevan oikeassa.
Ehdin käydä joogassa noin viikon, kunnes selkä petti lopullisesti. Kauris meni täydelliseen paniikkiin. Hän laski rahojani, ja lähestyviä jumppaohjauksiani, hikoili ja päivitteli. Sanoin kauriille, että valitettavasti joudun nyt menemään Mehiläiseen, koska kipu on sietämätöntä ja muistuttaa aiempaa murtumakipua. En päässyt kävelemään, joten miten olisin voinut päästä töihin ohjaamaan jumppaa?
Neitsyt lupasi lähteä seurakseni lääkäriin. Kävelyn aiheuttama kipu sai kyyneleet virtaamaan poskilleni jo odotushuoneessa. "Mitähän kauriskin sanoo, kun kiikutan lääkärilaskun kotiin?" nyyhkytin neitsyelle. Hän lohdutti parhaansa mukaan ja työnsi minut päättäväisesti lääkärin vastaanottohuoneeseen. Hän seurasi tarkkaavaisena, kun ortopedi tutki selkääni. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hän myös opetteli ulkoa vastaanottotilan seinällä olleen julisteen, jossa oli lueteltuina selän ja alaraajan osien nimiä. Kun ortopedi pääsi pahimman kipupisteen kohdalle, purskahdin vihlovasta kivusta uudelleen itkemään. Neitsyt ojensi huomaamattomasti viimeisen puhtaan nenäliinansa, ja huolehti minut hellävaroen käytävään. Kolme viikkoa sairaslomaa, miten tämän kauriille selittäisin?
Kauris oli luonnollisesti suunniltaan kuullessaan tuomioni, mutta alkoi päättäväisesti järjestellä asiaa työnantajieni kanssa. Samaan aikaan neitsyt kävi läpi tulevan viikon ruokalistaa. Hänen mielestään olisi hyvä kokeilla jonkinlaista kehon puhdistuskuuria, kenties paastoa. Hän nyrpisti nenäänsä kauriin hakemille kalliille kipulääkkeille. Kauris oli sitä mieltä, että niiden avulla pääsisin nopeimmin takaisin töihin. Neitsyt sen sijaan haluaisi, että kehoni puhdistuisi kuona-aineista ja alkaisi sen jälkeen parantaa itse itseään.
Jousimies oli tapahtumien aikaan hiukan taustalla, mutta yhden päivän sairasvuoteessa maattuani hänkin tuli tervehtimään.
"Hei, tajusin juuri, että nyt sinulla on aivan mahtava tilaisuus aloittaa jonkin uusi harrastus!" jouskari hihkui.
"Hmm, enpä tiedä, pitäisi keskittyä nyt lepäämään, kroppani on ollut pitkään aikamoisella koetuksella. Kauris sanoi, etten saisi rasittaa itseäni liikaa, jos kerran olen niin sairas etten pääse edes töihin."
" Niin mutta sehän olisi vain sinun parhaaksesi! Ajattele, voisit mennä uimahalliin, opetella sukeltamaan, aloittaisit kokonaan uuden lajin!"
"En minä voi mennä uimahalliin! En saa edes uimapukua päälleni, saati pois, saati normaalivaatteita takaisin päälle...en saa vedettyä kunnolla edes kenkiä jalkaan."
Epäilyni ei onneksi lannistanut innokasta kentauriani. Seuraavana päivänä hän tuli luokseni, ja aloitti viekkaasti:
"Juttelin hiukan kauriin kanssa siitä uimahallijutusta. Hän lupasi antaa rahat, jos yrittäisit laajentaa ohjausrepertoaariasi vesiliikunnan puolelle. Se olisi hyvä lisä ammattitaitoosi."
"En minä nyt tiedä, haluanko enää kohta ohjata yhtään mitään. Haluaisin vain tämän kivun loppumaan."
Jousimies tapitti minua ilkikurisilla silmillään.
"Okei Katja, kauanko aiot maata siellä ja voivotella osaasi?" hän naurahti.
"EN MINÄ VOIVOTTELE! MINUUN SATTUU!"
"Niin mutta vähän voisit ajatella positiivisemmin."
"No tule itse tänne virumaan ja neuvo sitten lisää", sihahdin.
"Eikun tuli vain yksi juttu mieleen, mikä saattaisi auttaa."
"?"
"Kauris sanoi, ettet ole pitänyt tänä vuonna kesälomaa. Oli niin hyvä työtilanne silloin tai jokin yhtä hyvä tekosyy."
"Kyllä, se on totta. En pitänyt lomaa, kun en vain jotenkin ehtinyt."
"Me sovittiin nyt kauriin kanssa niin, että tämä voisi olla Katja sinun kesälomasi. Niin että unohda se selkäsi valittaminen ja mieti sen sijaan, että mille biitsille lähdetään?!"
Jouskarin silmät tuikkivat, hän olisi varmaan lähtenyt siltä seisomalta vaikka Australiaan. Hymyilin hänelle, ja aloin miettiä asiaa. Oikeastaan rakas jousimieheni taisi olla jälleen kerran oikeassa. Kun kuitenkin jouduin makaamaan monta viikkoa jouten vailla normaaleja huvituksiani, voisin yhtä hyvin asennoitua niin, että olen kesälomalla. Kaivoin jo uimapuvun valmiiksi esiin. Ensi viikolla starttaamme lomabussilla kohti paratiisia, jossa ei ikinä sada, eikä vesi ole ikinä liian kylmää. Joku muu sanoisi kohdettamme tylsästi Töölön Uimahalliksi, mutta minä ja jouskari kutsumme sitä Mauritiukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti