Missä sä oot töissä?

Treffit Leijonakuninkaan kanssa.

(Tässä vaiheessa nimen ei pidä johtaa harhaan; leijonakuningas ei nimittäin ole aurinkomerkiltään leijona.)

Pyörin hyrränä eteisessä ja yritin kuumeisesti ratkaista ikuisuuskysymystä: mitä pukisin päälleni? Samalla huhuilin ystäviäni koolle.

"Hei nyt meillä olis jo kiire, kuka haluaa lähteä minun ja Leijonakuninkaan kanssa ulos?"

Kauris tähyili sanomalehden yli ja totesi, että jos tapaamisella ei ole vaikutuksia bisneksiin, hän jäisi suosiolla kotiin. Yllättäen myös jousimies oli hieman nihkeä irrottautumaan puuhistaan.

"Viimeksikin minua syytettiin siitä, että olin koko ajan äänessä. Sitäpaitsi te ette kuitenkaan mene vielä surffaamaan."

Myönsin, että selkäkipu ja 11 astetta pakkasta saattaisivat rajoittaa illan lajivalikoimaa.

Vasta mustaa mekkoa sovitellessani huomasin skorpparin kynnyksellä.

"Minä voisin lähteä kanssasi. Tuo mekko näyttää kivalta. Sinulle sopii musta."
"Kiitos skorppari! Olisin halunnut jotain värikkäämpää, mutta taidan tyytyä tähän."

Annoin skorpparin vielä valita isot korvarenkaat asun seuraksi ja sitten rupesin hyvästelemään ystäviäni.

"Hei hei muruset, me olemme nyt lähdössä. Toivottakaa onnea!"

Sain vastaukseksi lähinnä epämääräistä muminaa; tosin jouskari huikkasi keittiöstä rennon iloisesti:

"Moikkamoi, pitäkää hauskaa! Saatan tulla jossain vaiheessa käymään!"

Katsoimme skorpparin kanssa toisiimme ja pakenimme ulos ennen kuin purskahdimme nauruun. Jouskarin höpsö päättämättömyys oli joskus elämämme parasta viihdettä.

Hinauduimme läheiseen kahvilaan skorpparin kanssa hitaasti, mutta varmasti. Skorppari intoutui paikan mustista nahkakalusteista, ja valitsi paikaksemme suuren sohvaryhmän. Hain itselleni kaakaota ja skorpparille kokista, Leijonakuningas tulisi tyylikkäästi hiukan myöhässä.

Istuimme skorpparin kanssa alas ja intoilimme onnistunutta paikkavalintaa. Tupaten täydessä baarissa on paljon vaikeampi tutustua kuin puoliväljässä kahvilassa.

Leijonakuninkaan askelten lähestyessä skorppari hörppäsi lasinsa tyhjäksi ja vetäytyi sohvan alle. Näin, kun se nosti peukkunsa pystyyn ja tapitti tulokasta silmä kovana.

"Moikka, kiva kun tulit! Ei, et ole lainkaan myöhässä, taisin itsekin olla vähän. Ei tahdo aina bussit oikein kulkea, kun on lunta ja pakkasta niin paljon. Toisaalta se on musta kivakin, on kerrankin semmoista kuin lapsuuden jouluina."

Näin kun skorppari häpesi pidäkkeetöntä lörpöttelyäni. Okei, pitänee rauhoittaa hieman tahtia.

Leijonakuningas hankki jouluisen juoman eteensä ja uppoutui mustan nojatuolin hellään huomaan. Hän hörppäsi lasistaan ja kyseli kohteliaasti selkäni kuulumisia. Aloin selittää laveasti sairaskertomustani, kunnes skorppari alkoi viittilöidä time outia. Hän oli oikeassa, nyt ei oltu päivystyspoliklinikalla vaan tutustumassa uuteen ihmiseen, naama umpeen Katja ja kysy jotakin kohteliasta.

"Tellä oli jotkin läksiäiset tiedossa, mihin ajattelitte mennä illalla?"

Kuulemani keskustaravintolan nimi oli turhankin tuttu, ja hetken ajan olin varma siitä, että olin ollut Leijonakuninkaan kanssa samanlaisessa tilanteessa joskus pari vuotta aiemmin. Kotvasen pinnisteltyäni huokaisin helpotuksesta, taisi olla tällä kertaa väärä hälytys.

"No Katja, mitäs sä teet muuta kuin hajotat selkääsi jumppaamalla? Missä sä oot töissä?"

"No siis pääasiassa opiskelen viestintää, ja sitten teen silloin tällöin juontokeikkaa. En kyllä kovin paljoa."
"Ahaa. Kerro siitä sun astrologiaharrastuksesta, mikäs se juttu oikein on?"
"Niin no se liittyy oikeastaan noihin työkuvioihin. Olen töissä sellaisessa astro-tv:ssä."
"Never heard."
"Joo, no se tulee nykyään aamupäivisin, et ole varmaan huomannut jos olet siihen aikaan töissä."
"Emmä kyllä ikinä ole kuullutkaan semmosesta ohjelmasta mitään. Uskotko sä astrologiaan?"
"Niin no sehän ei ole mikään uskonto, vaan esoteerinen oppi ihmisen käyttäytymisestä. Meidän ohjelma keskittyy psykologiseen astrologiaan ja itsetuntemuksen parantamiseen."
"No, millanen mä sitten olen kun mä olen jousimies?"
"Sä olet paljon muutakin kuin jousimies, astrologiassa katsotaan ihmisen karttaa laajemminkin kuin pelkän aurinkomerkin perusteella. Kartan tekemiseen tarvitaan syntymäpäivämäärä, -kellonaika sekä -paikkakunta. Mutta siis hei, ei meidän tarvitse puhua mun työstä jos sua ei kiinnosta, kerro vaikka mitä sä teet?"
"Eli kaikki ihmiset, jotka on syntyneet samaan aikaan, on samanlaisia? "
"Jos on syntynyt täsmälleen samassa paikassa samaan aikaan, on mahdollista, että kahdella ihmisellä on ihan samanlainen kartta, mutta se ei vielä tarkoita että ne ihmiset toteuttaisivat sitä samalla tavalla. Mutta oikeasti, me voidaan puhua myös..."
"Nii just just, eli suo siellä vetelä täällä, heh heh. Eipä tuo kovin tieteelliseltä kuulosta. Et taida itsekään oikein tietää, mistä puhut."

Kieleni päälle nousi ja valmis vastaus, mutta nielin kipakan kommentin ja keskityin kumoamaan kaakaota naamaani. Skkorppari irvisti sohvan alta ja heilautti häntäänsä.

"Kaikki ihmisethän eivät tarvitse astrologiaa koko elämänsä aikana. Esimerkiksi sä saatat olla sellainen ihminen, jolla pyyhkii elämässä niin hyvin, ettet ikinä kohtaa merkittäviä ristiriitoja tai vastoinkäymisiä. Ei silloin tarvitse pohtia sen enempää, sen kuin painelee elämänpolullaan eteenpäin. Meillä muilla ei välttämättä ole yhtä helppoa, ja vastoinkäymisiä kohdatessa astrologiasta saattaa saada paljonkin hyötyä."

Leijonakuningas lauhtui hieman.

"No, mikä susta sitten tulee isona? Astrologi?"
"Näillä opinnoilla musta tulee ihan vaan valtiotieteen maisteri. Käytännössä varmaankin ohjaan jumppia niin kauan kuin jalka nousee."

Leijonakuningas hymyili, sipaisi hiuksiaan ja heläytti muhkean kellonsa eteensä.

"No tuota, mä luulen että tää oli tässä, pitää ehtiä vielä sinne läksiäisiin....mutta jouluja ja semmosta, moi moi."

Leijonakuningas poistui paikalta takinhelmat heiluen. Skorppari kiipesi sohvan alta esiin ja loi ymmärtäväisen katseen.

"Mitä mä taas sanoin? Mitä mä tein väärin?" voivottelin leuka rinnassa. Mies oli tullut ja mennyt yhden kaakaokupillisen aikana, eikä hänestä takuulla kuultaisi enää koskaan.

"Älä välitä Katja, ihan hyvinhän se meni. Tyyppi taisi vain aavistaa, että näet sen läpi ennemmin tai myöhemmin. Ja pee äs: et menetä mitään."

Katsoin hellästi tarkkanäköistä ystävääni ja totesin hänen olevan oikeassa. Mitäs yhdestä Leijonakuninkaasta. Joimme vielä yhden kupillisen taivaallisen ihanaa kanelikaakaota, ja söimme puoliksi yhden korvapuustin.

"Ethän sitten kerro neitsyelle tästä?"
"Leijonakuninkaasta?"
"Niin. Tai oikeastaan kyllä tarkoitin tätä korvapuustia."