Skorpioni

Eräänä hyytävänä viikonloppuna olimme skorpionin kanssa lempipuuhissamme, eli notkuimme päämäärättömästi facebookissa ja katselimme ystäviemme elämää. Minusta on hauskaa nähdä, mitä ystäväni puuhailevat vapaa-ajallaan ja mitä heidän päässään liikkuu. Kauaa ei tarvinnut koneella istua, kun veikeät eläinradan ystäväni tulivat jo antamaan neuvojaan olkani yli. Jouskari touhotti tyylilleen uskollisena paikalle, ja käski minun kommentoida kaverini biletyskuvia. Skorppari sihahti siihen, että kello ei ole vielä edes kymmentä, ei kukaan voi olla niin No-Life että herää heti aamutuimaan kommentoimaan kuvia, jotka joku toinen on liimannut seinälleen vasta pari tuntia aiemmin tunnelmallisessa laskuhumalassa. Istuin hajamielisenä, ja seurasin näiden kahden väittelyä aiheesta. Lopulta lähetin jouskarin hakemaan kaupasta tuoretta jogurttia sekä olkia kauriille. Kauris-raukan karsinassa vetää, ja sillä on taas nivelvaivoja. Neitsyt on nukkunut sen kanssa pari yötä ja tarkkaillut sen vointia. Hunajavettä ja kuumia kääreitä, kuului napakan terveyssisareni hoito-ohje.

Jouskarin kolistellessa ulos uppouduin uudestaan skorpparin kanssa nettiystävieni maailmaan. Skorppari vieritti uutisvirtaa eteenpäin ja hymyili merkittävästi kahden tuttavani melko samantyyppisille päivityksille.

"Etteivät vain...?" Skorppari myhäili.
"Mitä?"
"Nooo....tiedäthän....aika paljon ollut näillä kahdella päivityksiä viime aikoina...ja kovasti ovat tykänneet toistensa statuksista..."
"Heeei, skorppari, eihän se vielä mitään tarkoita, jos joku tykkään jonkun statuksesta! Älä nyt viitsi, ei kaikessa ole kyse suhteista tai seksistä!"
"Juu, eihän toki....ei millään muotoa...sanonpa vain, että saatat kuulla erittäin jännittäviä uutisia kevään aikana"

Skorppari hymyili sisäänpäinkääntynyttä hymyään ja jatkoi ovelasti puuhiaan.

Minä pysähdyin miettimään skorpparin vihjailuja. Kieltämättä nuo kaksi olisivat aika hyvä pari yhdessä....mutta silti! Eihän se nyt voinut mitenkään pitää paikkaansa...ja mitä sitten vaikka pitäisikin. Miksi toisten asiat saattoivatkin kiinnostaa minua niin paljon? Aloin myös tuntea ärtymystä. Perhanan skorppari tunkemassa häntäänsä ihmisten asioihin.

Yhtäkkiä räjähdin niin, että skorpparin mutanaamio oli varista pöytäliinalle.

"SKORPPARI, MINÄ EN JAKSA ELÄÄ SINUN KANSSASI! SINÄ....SINÄ MYRKYTÄT MINUT IHMISIÄ VASTAAN!"

Skorppari mulkaisi minua naamionsa alta, ja pisti ilkeästi takaisin:

"Minähän vain totean, miten asiat ovat. Minulla ei ole noiden ihmisten kanssa mitään tekemistä, sinähän se tässä olet ruvennut numeroa tekemään. Onko noin vaikeaa myöntää, että toiset ihmiset rakastuvat ja alkavat seurustella? Onko noin vaikeaa myöntää, että sinuakin joskus huvittaisi, mutta et vain OSAA?"

Kyyneleet polttelivat silmissäni, ja kiukkuisena nousin kahvipöydästä minkä vain kipeältä rangaltani kykenin.

"Minä menen nyt katselemaan telkkaria, jää sinä tänne vakoilemaan ihmiset hengiltä!"

Syöksyin peiton alle ja lähetin säälinkipeän tekstiviestin ystävälleni T:lle. Kysyin, haluaisiko hän ottaa yhden v-mäisen skorpparin tarhaansa. Vaihtaisin sen mieluusti vaikka vaakaan tai kaksosiin.

"Voithan sinä ajatella, että se onkin kaksonen eikä skorppari. Sehän on ihan itsestäsi kiinni, miten siihen suhtaudut. Ja ei kai niitä sen juttuja tarvitse ottaa niin itseensä? Annat mennä vaan ja nouset kaiken yläpuolelle."

Loppupäivän olin pahalla tuulella, ja pötkötin raihnaisena peiton alla. Skorppari lukkiutui kylpyhuoneeseen, ja vasta kauris sai jyrähdettyä hänet sieltä takaisin koloonsa.

Illalla aloin jo tajuta oman sokeuteni. Katselin pimentyvässä yössä tähtitaivaan alle asettunutta skorpparia. Yö on sen omaa aikaa, ja pimeässä se näkee paljon pidemmälle kuin me muut. Skorpparin kanssa uskallan kulkea ihan missä tahansa mihin kellonaikaan tahansa. Se tuntee lähipuistojen pultsarit ja puskaraiskaajien mielenliikkeet kuin oman kuorensa. Monta kertaa se on vain nostanut häntää pystyyn, ja rähinät ovat loppuneet siihen. Minun pitäisi välillä muistaa kiittää skorpparia hänen rohkeudestaan, moni retki olisi jäänyt tekemättä ilman sen pelotonta luonnetta.

Olen monta kertaa miettinyt, mitä skorppari oikein haluaa elämältään. Se on kaikesta huolimatta hurjan tunteellinen ja välittävä, jos vain joskus tulisi ulos niistä syvistä vesistä, joissa se tykkää velloa. Jos vien sen baariin, se vetäytyy takavasemmalle ja ryystää tummaa juomaansa keskittyneesti. Jos vessareissuni aikana joku on tullut pöytäämme juttelemaan sille, se näsäviisastelee vieraan kanssa aikansa, ja sitten tavalla tai toisella karkottaa tarjokkaan tiehensä. Kun yritän kysyä, miksi kulkuri piti hätistellä noin kiivaasti matkasta, niin skorppari on vaan mutissut: "Sillä oli sormuksenkuva nimettömässä. Pettäjä mikä pettäjä".

Luulen, että tummasieluinen ystäväni on loppujen lopuksi hiukan yksinäinen. Se sähisee ystävälliset tutkimusmatkaajat tiehensä, ja tarvittaessa vaikka sivaltaa myrkyllisesti. Kuitenkin minulle se on aina ollut luotettava tosiystävä, ja tiedän, että pohjimmiltaan sen sydän on puhdasta kultaa.

Menin hämärän vallitessa skorpionin luolan suulle, ja se vetäytyi heti syvemmälle hiekkaan.

"Mene pois Katja. En kaipaa seuraasi nyt."
"Skorppari-kulta.... ei riidellä jooko...ollaan kavereita?"
"Jos kerran olemme kavereita, miksi huusit minulle aamulla? Minähän vain kerroin miten asiat ovat! Jos kerran sinua ei häiritse ystäviesi lemmenleikit, niin miksi kiihdyt noin pienestä?"
"Oikeastaan halusin sanoa sinulle skorppari, että luulen sinun olevan oikeassa. Ehkä minua häiritsi koko juttu aika tavalla, erityisesti siksi, kun olen itse ollut viime aikoina hiukan yksinäinen."
"Katja hyvä, syytön minä siihen olen jos sinä olet yksinäinen. Eikä se siitä huutamalla muuksi muutu."
"Niin, olet oikeassa. Ei olisi pitänyt huutaa."
"Vaikka varmasti sinulla olisikin hauskempaa baarissa jonkun vaa'an tai vaikkapa kaksosten kanssa"
"Miten niin? Kuka niin on väittänyt?"
"Näin kun lähetit viestiä T:lle. Haluaisit vaihtaa minut kaksosiin tai vaakaan. Se toki sopii, voin lähteä täältä heti aamunkoitteessa. Hauskaa loppuelämää, Katja. Onnea pimeille kujille. Siellä sinulla on todella hauskaa sievien pikku kaksostesi kanssa."
"Skorppari, älä viitsi! En tarkoittanut sitä niin! Ihan oikeasti, en haluaisi vaihtaa sinua kehenkään, en yhteenkään toiseen eläinradan merkkiin! Sinun ansiostasi olen sellainen kuin olen, en olisi selvinnyt tästä kaikesta ilman sinua!"
"Perutko puheesi?"
"Perun! Perun perun perun! Anna anteeksi, rakas skorppari, ihan totta!"

Skorppari tuijotti edelleen pohjamutiin, mutta aistin jo että hän oli leppymässä.

"Katsopas Katja tuonne ylös taivaalle. Näetkö tuon kirkkaan tähden tuolla?"
"Näen. Mikä se on?"
"Se on Venus. Tiedätkö, miksi se loistaa niin kirkkaasti?"
"No miksi?"
"Universumi on laittanut sen sinne merkiksi siitä, että me kaksi olemme aina ystäviä."